Kumpi on nähtävä tärkeämmäksi, kun kaikille vapaan, avoimen, julkisen ja turvallisen internetin periaatteet sekä yksityisen bisneksen halut hyödyntää internettiä ja sen käyttäjiä markkina-aseenaan ovat ristiriidassa keskenään? Onko verkkoympäristö tarkoitettu tiedonhakua, viestimistä ja työskentelyä varten vai suuryritysten (epäeettisen) bisneksen edistämistä varten? Riippuu keneltä kysyy. Monilla suuryrityksillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin valtiojohdoilla ja hallituksilla, mutta tuskin näiden yritysten moraalittomat johtajat kokevat tekevänsä mitään väärää. Yritykset käyttävät aikaa ja vaivaa hakien esimerkiksi eri maiden verolainsäädännön porsaanreikiä, jotta ne voivat kiertää järjestelmällisesti veroja ja jättää muutakin lainsäädäntöä noudattamatta. Myös Suomessa Google voi huoletta jättää mainosmyynnin veronsa maksamatta, koska yhtiö on kirjoilla matalan yritysverotuksen maassa Irlannissa. Yksinkertaisuudessaan teknologian suuryritykset eivät toimi reiluja käytäntöjä, lainsäädäntöä saati sitten yksittäisiä ihmisiä arvostaen. n
n
Me kaikki ”tavalliset talliaiset” suhtaudumme varmasti yksityisyyteemme ja tietoturvaamme enemmän huolehtien kuin välinpitämättömästi. Sitran tänä vuonna julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset todella välittävät yksityisyydestään. Enemmistö ei haluaisi luovuttaa henkilöön, arvoihin tai rahankäyttöön liittyviä tietoja millään ehdoilla. Paikkatietoja tai kulutukseen liittyviä tietoja voitaisiin luovuttaa, jos niistä maksettaisiin. Vähintä, mitä avoimen ja vapaan internetin puolesta tulee hallintotasolla tehdä, on laatia henkilötietolainsäädäntöä kansalaisten perusoikeudet ja -vapaudet edellä, niiden turvaamiseksi ja edistämiseksi. n
n
Internetin tulevaisuus mietityttää ottaen huomioon myös, miten suurvallat haluavat valjastaa internetin ja teknologian toisiaan vastaan keinolla millä hyvänsä. Imperialistiset suurvallat, etunenässä Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, pyrkivät kukin internetin maailmanvalloitukseen pääosin samoilla aseilla eli informaatiovaikuttamisella, kyberhyökkäyksillä sekä kehittämällä omia versioitaan kilpailemaan vastustajien palveluita ja teknologioita vastaan. Tällä kaikella suurvallat tavoittelevat itselleen asemaa, jolla ne voivat tulevaisuudessa hallita, miten, mihin ja millä ehdoilla internettiä käytetään sekä mitä ja millaista sisältöä verkossa jaetaan. n
n
Yksityisyyttä ja anonymiteettiä Tampereen yliopistossa tutkinut Esa Sirkkunen kertoo Kirjastolehden numerossa 3/2019, että emme ole välttämättä koskaan selvillä siitä, mitä dataa meistä kerätään. ”Laitteet keräävät meistä tietoa kaupalliseen käyttöön. Tietojen avulla muokataan sitä, mitä näemme laitteessa seuraavan kerran. On syntynyt merkittävä tapa käyttää tietoa ilman että ihmisiltä on kysytty, haluavatko he rajoittaa tietojensa käyttöä. Kun kaupallisesti kerätty tieto joutuu poliittisen vaikuttamisen käyttöön, syntyy uudenlaisia ongelmia.” n
n
Brittiläinen mediatutkija Nick Couldry on taasen äskettäin arvioinut, että meillä on aikaa korkeintaan kymmenen vuotta muuttaa kehityksen suuntaa. Jos emme tee mitään, muutumme vähitellen raaka-aineeksi, jota verkon alustat louhivat ja hyödyntävät eri tarkoituksiin. Arvio saattaa jonkun mielestä kuulostaa foliohattuiselta, mutta siinä on perää, kun miettii, kuinka riippuvaisiksi teemme itseämme muutamien jättikorporaatioiden palveluista ja kuinka paljon nämä korporaatiot käyttävät ja tulevat käyttämään ihmisten henkilötiedoilla ja henkilökohtaisella datalla kasvattamaa valtaansa. n
n
Etenkin hakukone Googlen keräämän datan vaikutus muussa internetin käytössä oli itsellenikin suuri yllätys. Esimerkiksi verkkokaupat voivat Googlelta saamien tietojen perusteella nostaa verkko-ostosten hintaa, mikäli tulotasosi vaikuttaa algoritmien keräämien tietojen mukaan olevan hieman yleistä korkeampi. n
n
Googlen ja monien muiden jättien ylivallasta on oltu tietoisia ja huolissaan jo varhaisista internetin alkuajoista lähtien. Merkkejä internetin puolueellistumisesta oli jo silloin, kun voittoa tavoittelematon organisaatio Mozilla Foundation perustettiin vuosituhannen alussa. Mozilla Foundationin tunnetuin tuote on Firefox-selain ja organisaatio jatkaa edelleen tänä päivänä taistelua vapaan ja avoimen internetin puolesta. Juuri hiljattain Mozilla avasi *Privacy not included -sivuston, josta voi tarkastaa, miten esimerkiksi CogniToys Dino -lelu, Google Chromecast -mediasoitin tai Hidrate Spark -vesipullo keräävät käyttäjästä tietoa ja kuinka hyvin laitteet kunnioittavat yksityisyyden suojaa ja mikä on käyttäjän tietoturvan taso.
n
n
Suosittelen itse kullekin hetkeä pohtia kapitalististen verkkopalveluiden hegemoniaa ja sitä, miten omaan yksityisyyden ja tietosuojan turvaamiseen voi itse vaikuttaa. Luettuani Kirjastolehdestä tutkija Esa Sirkkusen haastattelun päätin vaihtaa käyttämäni Googlen hakukoneen DuckDuckGo-hakukoneeseen, joka ei kerää käyttäjistä ylimääräistä dataa eikä varsinkaan käytä kenenkään henkilötietoja oman bisneksen edistämiseen. Hiljattain siirryn yhä enemmän Google-vapaaseen elämään. n
n
Joku voisi tähän kohtaan tokaista, että kyllähän muutkin sosiaalisen median palvelut Facebookista alkaen haalivat salaa ja käyttäjien huomaamatta tietoja, joita on mahdollista käyttää myös ihmisille haitalliseen käyttöön. Tämä joku on toki aivan oikeassa. Somen käytön lopettamista en kuitenkaan suosittele kenellekään, sillä some-palveluiden käytöstä koituva hyöty on ainakin toistaiseksi paljon suurempi kuin niistä aiheutuvat konkreettiset riskit. On otettava myös huomioon, että nykyisille suurimmille some-palveluille ei ole vielä näkyvissä tarpeeksi uskottavia voittoa tavoittelemattomia vaihtoehtoja, että suurimpien some-kanavien käyttäminen kannattaisi lopettaa. Taistelua voidaan jatkaa hyödyntäen näitä olemassa olevia some-kanavia vaatien oikeutta turvalliseen ja vapaaseen internetin käyttöön – riippumatta siitä, kuinka paljon suurpääoma ja sen palvelijat haluavat voittojaan lisättävän.
Vastaa