Onko järkeä pakollisissa toisen asteen ruotsin kielen opinnoissa maahanmuuttajille?
nn
Näin kysytään Otakantaa.fi-palvelussa. Otakantaa.fi on kaikille avoin ja maksuton oikeusministeriön kyhäämä verkkopalvelu, jossa kuka vaan voi vahvan tunnistautumisen kautta – no, ottaa kantaa asioihin – aloittaa keskustelua jostain aiheesta ja keskustella muiden aloittamien aiheiden pohjalta. Palvelu on tsekkaamisen ja myös käyttämisen arvoinen, sillä ainakin monet kunnat voivat tiedustella kuntalaisten mielipidettä ajankohtaisiin asioihin ja yksittäiselläkin kommentilla saattaa olla yllättävän paljon painoarvoa, mikäli kommentteja ei ylipäätään kovin hurjaa määrää kirjoitella. n
n
Mutta takaisin itse kysymykseen eli onko siinä mitään järkeä, että maahanmuuttajien toisen asteen opintoihin kuuluu ruotsin kielen kurssit siinä missä muillekin opiskelijoille. n
n
Otakantaa.fi-sivustolla esitetyn kysymyksen yhteyteen kirjoitetussa ingressissä väitetään, että maahanmuuttajan on helppo saada vapautus ruotsin kielen opinnoista ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta ei ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä väite kyllä pitää paikkaansa. Korkeakouluille syksyllä 2017 lähetettyjen kyselyjen tuloksista* selviää, että 92 prosenttia ammattikorkeakouluista ja 80 prosenttia yliopistoista kertovat kirjaavansa vapautusperusteeksi sen, että opiskelijalla ei ole aiempia ruotsin kielen opintoja. 77 prosenttia ammattikorkeakouluista ja 70 prosenttia yliopistoista kertoivat vapautusperusteeksi taas sen, että opiskelijan koulusivistyskieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Suurin osa tällä perusteella vapautuksen saaneista on maahanmuuttajia.
n
nVapautuksen saaneiden opiskelijoiden lukumäärä ei ole järin suuri, noin 0-20 opiskelijaa vuosittain per korkeakoulu. Silti vapautusten myöntäminen ihmetyttää. Keino vähentää opiskelun haasteita ei voi olla opintojen poistaminen tietyn aineen kohdalla. On huolestuttavaa, jos kokonaisen kielen opinnot voidaan heittää pois ajattelematta ollenkaan, mitä mahdollisuuksia ruotsin kielen osaamattomuus sulkee (tai ylipäätään sitä, että elämme kahden virallisen kielen maassa). Ruotsi paitsi tarjoaa konkreettista hyötyä Suomessa ja Pohjoismaissa, niin se myös toimii oikein hyvin ensimmäisenä kotoutumiskielenä. Monille maahanmuuttajille germaanisen ruotsin kielen opinnot on itse asiassa helpompi aloittaa ensin ja ryhtyä vasta sitten ohessa opiskelemaan suomea. n
n
Suuntana ei siis pitäisi olla se, että opinnoista vapauttamisen kulttuuri siirrettäisiin korkeakouluista myös ammatillisiin oppilaitoksiin, vaan sen sijaan korkeakoulujen tulisi antaa kaikille samat mahdollisuudet opiskella uutta ja tarjota enemmän henkilökohtaista oppimisen tukea heille, joilla ei ruotsin kielen opintoja aiemmin ole suoritettuina. Monesti maahanmuuttajataustaisten opintojen helpottaminenkin on varmasti perusteltua ja järkevää. Sitä en kiistä, vaan kannatan sitä. Se on kuitenkin eri asia kuin opinnoista vapauttaminen. n
n
Ongelmahan tässä koko jutussa on myös se, että oppilaitoksilla ei ole yhteistä ohjeistusta vapautusperusteista, vaan vapautuksen tarpeen arviointi on jokaisen oppilaitoksen omalla vastuulla. Tilanne ei ole siis järin hyvä. Oppilaitoksiin tarvittaisiin ehdottomasti yhtenäiset työkalut arvioida opiskelijan valmiuksia osallistua ruotsin kursseille. Muuten riski siihen, että päätöksiä toteutetaan dekaanien (jotka tekevät 60 prosenttia päätöksistä yliopistoissa) sekä rehtorien (jotka tekevät suurimman osan eli 32 prosenttia päätöksistä ammattikorkeakouluissa) mutu-tuntumalla eikä objektiivisella ja huolellisella arvioinnilla, on olemassa. n
n
Kyse on opintojen lisäksi myös yhdenvertaisuudesta. On erittäin perusteltua, että kaikilla koulutusasteilla opiskellaan kotimaisia kieliä ja on todella reilua, että mahdollisuus niiden opiskelemiseen myönnetään kaikille. En näe, että ruotsin kielen opinnoista vapautetulla olisi mikään parempi tai kivempi tilanne verrattuna opiskelijaan, joka opiskelee myös ruotsin kieltä. Kieliosaaminen antaa monessa tilanteessa etulyöntiaseman. Opettajien ja ohjaajien on mahdollista hyödyntää opinnoissa erilaisia oppimistapoja ja ottaa huomioon opiskelijoiden erilaiset lähtötilanteet; kysymys on tällöin pedagogiikasta. Kun ryhdytään ennakkoluuloihin pohjaten, vailla todellisia perusteita jaottelemaan oppiaineita tarpeellisiin ja tarpeettomiin sekä leimaamaan jotain yksittäistä ainetta, kuten ruotsia, äärimmäisen haastavaksi, niin onnistutaan vain huonontamaan ruotsin kielen mainetta opiskelijoiden keskuudessa eikä sellaisen edistäminen pitäisi kuulua kenenkään intresseihin.
n
n*Linkki kyselytuloksien pohjalta kirjoitettuun Kieliverkoston artikkeliin.
Vastaa